Takakansi kertoo:
Lykky on sekarotuinen selviytyjä, joka ei kaipaa ympärilleen laumaa vaan on tottunut kulkemaan yksin kaupungin vilkkailla kaduilla. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Suuri murahdus repii auki kadut, hajottaa talot ja karkottaa asukkaat. Lykky jää eristyksiin autioon kaupunkiin, jossa ei ole ruokaa eikä puhdasta vettä ja jossa vaarat vaanivat kaikkialla.
Muuttuneessa ympäristössä Lykky ei enää pärjää yksin. Niinpä hän lyöttäytyy yhteen omistajiensa hylkäämien hihnakoirien kanssa. Toisiin koiriin luottaminen - ja se, että ne tukeutuvat häneen - tuo kuitenkin mukanaan yllätyksiä, joihin Lykky ei ole varautunut. Voiko hän ikinä olla oikea laumakoira ja auttaa tovereitaan selviämään autiossa kaupungissa?
Arvostelijan mielipide:
Autio Kaupunki on Erin Hunterin ensimmäinen osa kirjasarjasta selviytyjät. Lykky on sekarotuinen katukoira, joka Suuren murahduksen jälkeen huomaa kaupungin totaalisesti muuttuneen. Kaikki ihmiset ovat kadonneet, sekä ruoan ja juoman hankkiminen on erittäin hankalaa, jopa vaarallista kun kaikki eläimet kilpailevat ruoasta keskenään. Lykky tapaa siskonsa Bellan, jota ei ole tavannut sitten pentuaikojensa. Bellan mukana on pieni lauma lemmikkikoiria, jotka ihmiset ovat murahduksen jälkeen jättäneet jälkeensä. Lykky liittyy laumaan opastaakseen koiria selviytymään omillaan, aikomuksenaan lähteä taas omilleen kun kaikki ovat oppineet pärjäämään laumana. Lauma etsii itselleen turvallista kotia, mutta matka ei todellakaan ole helppo, vaan he yhdessä kokevat kaikenlaisia vaaroja. Onko Lykky kuitenkaan valmis jättämään laumaansa?
Kirjan juoni vaikutti aluksi ihan mielenkiintoiselta, mutta lopahti aika nopeasti, kunnes se taas loppua kohti alkoi paranemaan. Kirjassa oli muutavia jännittäviä kohti ja varsinkin kirjan loppu sai näpit syyhyämään, toinen osa on pakko lukea. Uskoisin että juoni paranee huomattavasti seuraavassa osassa, nyt kun alkukankeudesta on päästy. Pidin koirien "slangisanoista", sekä koirien elehtimisistä, tosin jotkut koirien käyttämät nimitykset eivät ihan heti menneet perille ja toiset olivat jokseenkin huvittavia, kuten "pitkätassu".
Pidin erittäin paljon kirjan päähenkilöstä. Lykky on yksinäinen sielu, joka on tottunut tulemaan toimeen yksinään. Myöskään päähenkilön luonne ei jäänyt huomaamatta - ystävällinen ja sydämellinen kovanaama. Sivuhenkilöistä osa tuntui vähän turhilta, mutta eiköhän näillekin karvanaamoille ole jotain suurempaa luvassa tulevissa osissa. Bella tuntui välillä vähän turhankin rohkealta nirppanokalta, mutta loppua kohden aloin tästäkin hahmosta pitää enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti