Julkaisuvuosi: 2012
Sivumäärä: 332
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-25205-4
Everin ja Damenin rakkautta on koeteltu jo useamman elämän ja reinkarnaation ajan. Juuri kun heidän kohtalonsa on vihdoin täyttymässä, heidän ylleen lankeaa kirouksista kauhein. Jos he koskettavat toisiaan, Damen joutuu ikiajoiksi Varjojen maahan, synkkään kuoleman ulottuvuuteen. Damenin pelastaakseen Ever turvautuu kyseenalaiseen magiaan - ja kohtaa salaperäisen Jude Knightin. Rakkaus Dameniin joutuu kovemmalle koetukselle kuin koskaan. Mutta onko Jude valon vai pimeyden palveluksessa?
Arvostelijan mielipide:
Kuolemattomat -kirjasarjan kolmas osa jatkuu luonnollisesti siihen mihin toinen osa jäi. Ever joutuu suureen tunnemyrskyyn saadessaan tietää hänen ja Juden menneisyydestä aiemmilla elämillään, tilannetta pahentaa vielä se että Damen haluaa Everin tutustuvan Judeen paremmin, antaa Judelle edes mahdollisuuden. Ever tutustuu myös tarkemmin Juden työpaikalta löytämäänsä kirjaan - joka käsittelee voimakkaasti noituutta. Ever päättääkin kokeilla yhtä loitsua, saadakseen Damenin ja hänen kirouksensa lankeamaan, kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan ja Ever onnistuu herättelemään pimeyden voimia.
Juoni on ihan hyvä ja kiinnostava, mutta kirjoittaja ei saa juonta pidettyä kunnolla kasassa, jonka takia ainakin oma kiinnostukseni kirjaan lopahti pitkälti jo ensimmäisien sivujen jälkeen. Tätä kyseistä manifestointia käytetään jo kirjassa liikaa, eikä tunnu enää mitenkään ihmeelliseltä. Pidin ainoastaan kirjan lopusta, jossa juoni tiivistyi ihan muutamille loppusivuille, ne olivatkin ainoat sivut jotka pitivät kirjaa lukiessani otteessaan. Kirjassa keskitytään taas aivan liikaa Damenin ja Everin tunteisiin ja himoihin, toki kirjassa onkin heidän rakkaustarinansa etusijalla, mutta kun siihen liittyy vielä niin paljon muutakin.
Hahmot puolestaan.. noh. Hahmot alkavat olla todella kasaan kuivuneita. Ever on alkanut ärsyttää eniten hahmoista, tämä kohtelee Damenia kuin jumalaa ja käyttäytyminen on muutenkin paikka paikoin todella lapsellista lukioikäiseltä. Samaa voin sanoa Havenista ja Milesistä ja heidän turhanpäiväisistä kommenteistaan. Hahmot saavat siis rutkasti miinusta, ovat jotenkin todella keskeneräisiä, eivätkä erotu toisistaan lainkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti