Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 299
Kustantaja: Art house
ISBN: 978-951-884-461-0
Soturikissojen tarina jatkuu... Nuoresta Tulitassusta on tullut urhea Myrskyklaanin soturi Tulisydän, mutta vaara vaanii edelleen metsässä - ja ehkä lähempänä kuin hän arvaakaan. Lehtikadon ajan saapuessa nälkä, vallanhimo ja salaiset liitot uhkaavat neljän klaanin välistä rauhaa. Samaan aikaan Tulisydämen paras ystävä Harmaaraita heittäytyy suhteeseen, jolla voi olla kohtalokkaat seuraukset.
Kun tilanne kiristyy äärimmilleen, Tulisydäntä ei uhkaa vain taistelu vaan myös petos hänen omiensa joukosta.
Arvostelijan mielipide:
Kutkuttavan jännittävän Soturikissat- kirjasarjan toinen osa, jonka juonesta eivät ovelat käänteet lopu kesken. Juoni oli siis mielestäni hyvä, ellei jopa loistava. Pidin siitä kuinka Harmaaraita löysi itselleen kumppanin toisesta klaanista - jopa vihollisklaanista. Mielestäni hyvä lisäys juoneen oli Tulisydämen ja Prinsessan tapaaminen, sekä Prinsessan pennun liittyminen Myrskyklaaniin.
Kirjan teksti sai myös omatkin tunteet pintaan, erityisesti Prinsessan pennun kohtelu klaanissa, kuinka tätä pidettiin alempiarvoisena kuin muita klaanin pentuja - koska ei ollut klaanisyntyinen, unohtamatta tietenkään Tuhkatassun kohtaloa. Harmaaraidan kiukuttelu sai välillä myös inhon nousemaan pintaan.
Hahmot olivat viimeisen päälle onnistuneita, kaikkine luonteenpiirteineen. Aloin tässä kirjassa pitää enemmän Hiekkatassustakin, koska ei enää ollut niin v-mäinen. Tomutassu ja hänen kuittailunsa alkavat välillä vähän ärsyttää. Tiikerikynsi alkaa myös nostatta mielenkiintoani - mikä hänellä on tässä kaikessa taka-ajatuksena?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti