Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 186
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-36729-2
Jännittävä, luontoa kunnioittava fantasiaromaani ammentaa pohjoisista perinteistä. Urpukas on vasta kuudentoista, mutta jo taitava kuparinvalaja. Kyläläiset karttavat häntä, sillä hän on hallava: puoliksi ihminen, puoliksi haltia. Haltioilla on tärkeä tehtävä luonnon suojelijoina, mutta jotkut haluaisivat päästä heistä eroon. Kun kyläläiset kaatavat vanhan haltiapuun, kylän ylle lankeaa kirous ja sen asukkaat sairastuvat hengenvaaralliseen suoviluun. Vain omassa rauhassaan viihtyvän suomunkaiskansan apu voi auttaa kylää selviytymään. Oikeamielisenä itseään pitänyt Urpukas lähtee hakemaan apua, mutta joutuu vastakkain heikkoutensa kanssa, eikä voi edes aavistaa, mitä suomunkaiset haluavat avustaan vastalahjaksi.
Arvostelijan mielipide:
16-vuotias Urpukas on puoliksi ihminen ja puoliksi haltia, eli heidän kielessään hallakka. Hän saa siskonsa kanssa osakseen muilta kyläläisiltä kieroja katseita tämän takia, osalta kateudesta ja osalta erilaisuuden vuoksi. Kyläläiset päättävät kaataa vanhan haltiapuun, jonka seurauksena saavat koko kylän ylle kirouksen ja kirouksen mukana tulee tappava tauti nimeltä suovilu. Pian myös Urpukkaan pikkusisko saa kyseisen taudin ja Urpukas päättää lähteä hakemaan toisesta kylästä apua seuranaan oman kylänsä näkijä ja haltiaystävänsä ja joutuu näin elämänsä suurimpaan seikkailuun.
Kirjan idea on mielenkiintoinen ja hyvin ajateltu, juoni tosin kulkee välillä todella hitaasti eteenpäin jatoisinaan taas liian lujalla tempolla eteenpäin. Olisinkin toivonut kirjailijalta vähän tarkempaa kuvausta tapahtumista jne. Kirja tuntui aluksi varsin tappavan tylsältä, mutta kiinnostukseni alkoi hiukan kohottaa päätään loppua kohden, mutta ei kuitenkaan naulinnut sitä.
Hahmot tuntuivat jokseenkin keskeneräisiltä ja puutteellisilta, heistä ketään ei juurikaan pompannut yli muiden, eikä ketään saanut minkäänlaisia tunteita herätettyä - eli toisin sanoen, hahmoihin olisi pitänyt panostaa huomattavasti enemmän. Hahmojen nimistä pitää kyllä antaa pointsit, nimet kun olivat erilaisia ja soinnukkaita.
Lyhyenä yhteenvetona en pitänyt tästä Tuulia Ahon teoksesta ja toivonkin että kirjailijan muut teokset yllättäisivät minut positiivisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti