Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 399
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-23221-6
Enemmän kuin mitään muuta Clary Fray haluaisi kaiken palaavan normaaliksi. Entiseen ei kuitenkaan ole paluuta: varjometsästäjät eivät päästä häntä otteestaan, varsinkaan Jace, Claryn vastikään löytynyt veli. Kun vielä paras ystävä on muuttunut vampyyriksi, äiti on koomassa ja joku surmaa New Yorkin alamaailman lapsia, paremminkin voisi mennä. Lisäksi Claryn ja Jacen isä, vallanhimoinen mielipuoli Valentine, saa haltuunsa jo toisen kohtalokkaista Muutoksen välineistä, joiden avulla hän voi hallita demoniarmeijaa. Mutta pahin on vasta edessä. Rakkautensa kohdetta ei voi valita, eikä haluaan lahjoittaa sille, joka sen eniten ansaitsisi. Aina niin rohkean Jacenkin on kohdattava suurimmat pelkonsa, ja varjometsästäjien kohtalosta on vastuussa yksin Clary, taistelijoista kokemattomin.
Arvostelijan mielipide:
Varjojen kaupungit -kirjasarjan toinen osa kertoo suurista vastoinkäymisistä Claryn elämässä. Matka valon hoviin, Simonin muuttuminen vampyyriksi, Jacen joutuminen vangiksi, taistelu Valentinea vastaan ja ennen kaikkea kielletyt tunteet Jacea kohtaan tuntuvat olevan Clarylle liikaa, lisäksi Clary huomaa omaavansa erikoisen kyvyn, josta onkin suuresti hyötyä taistelussa Valentinea vastaan.
Juoni tässäkin kirjassa on hyvä ja miellyttävä, se kulkee sujuvasti eteenpäin ja tapahtumat kulkevat sopivaa vauhtia, joskin lopputaistelu menee yhdessä hujakassa ja tuntuu paikkapaikoin jopa hivenen sekavalta. Kerrontatapa ei ollut sieltä parhaimmasta päästä, yhdessä luvussa oli niin paljon eri tapahtumia eri hahmojen näkökulmasta että sai aikaan sekavan tunnelman, välillä hiukan matkaa luettuani ihmettelin tapahtumien nopeaa vaihtumista ja huomasin että kertoja olikin jo vaihtunut. Kirjan loppu oli taas jokseenkin yllättävä, olin aivan varma että lopussa rakkaus taas roihuaa Claryn ja Jacen välillä, varsinkin Simonin päätöksen jälkeen.
Hahmot ovat hivenen kasvaneet sitten ensimmäisen osan. Claryssa ei ole enää niin paljoa ärsyttäviä piirteitä. Mielestäni oli melko huono heitto valita Claryn kyvyksi juuri uusien riimujen luonti, luulisi että varjometsästäjien hommista tulee aivan liian helppoa tämän myötä, senkun keksii uuden riimun ja Valentine sinkoutuu avaruuteen. Jace taas ei ollut lainkaan niin miellyttävä kirjan alussa, kuin ekassa osassa. Nyt Jace oli jotenkin liian pliisu edellisen kirjan tapahtumien vuoksi, eikä yhtään niin kiinnostava ja humoristinen. Simon puolestaan saa pisteitä, luonne muuttui loppua kohden aina vain miellyttävämmäksi ja suurempi kitinä hälveni, miellyttävintä kuitenkin oli että Simon tajusi jättää omien tunteidensa kanssa Claryn rauhaan, ja siirtyä uusille vesille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti