Tuija Lehtinen - Roskisprinssi

Julkaisuvuosi: 1991
Sivumäärä: 249
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-25249-8





Takakansi kertoo:

Oli kesäkuun kuudes, mahtava aurinkoinen päivä, mun syntymäpäivä. Mä täytin seitsemäntoista. Just sopiva päivä lähteä junalla kohti tuntematonta. Mä pakkasin muovikassiin passin, pankkikortin, kaks kirjaa ja korvalappustereot. Mä menin peilin eteen. Mä näin pitkän hoikan kundin, jolla oli risaset farkut, musta t-paita, lenkkarit joiden nauhat retkotti pitkin maata. Se kundi katseli mua huoneenkorkuisten verenpunaisten spraymaalilla suihkutettujen kirjainten välistä. Mun viesti kuului: KIITTI, MULLE RIITTI. Mä iskin kuvalleni silmää ja kävelin ulos mun entisestä elämästä.

Arvostelijan mielipide:

Tarina kertoo Jed nimisestä pojasta, joka päättää hakea jännitystä elämäänsä ja karata kotoa. Jed haluaa aloittaa kokonaan uuden elämän uudessa paikassa, hän tapaa ensimmäisinä päivinään Lulun, tuon ärsyttävän ja juopottelevan pikkuteinin, joka ei lähde enää kulumallakaan. Hän tapaa paljon uusia ihmisiä, mutta miten käy kun yksi heistä saa kuulla hänen salaisuutensa?

Pidin todella paljon kirjan kerrontatavasta, Jedin letkautukset olivat välillä hulvattoman hauskoja ja saivat hymyn huulille. Kirjassa oli paljon jaarittelua, mutta se ei lainkaan tuntunut siltä, koko teksti tuntui sulavan yhteen ja oli mielekästä luettavaa austa loppuun. Ehdottomasti yksi parhaimpia Lehtisen kirjoja, joita olen lukenut.

Hahmot olivat mielenkiintoisia, etenkin pääroolissa oleva Jed. Odotin alusta asti, että Jed kertoo miksi hän lähti kotoa, olin loppujenlopuksi vähän pettynyt, olisin toivonut jotain vähän räiskyväpää syytä. Lulu tuntui välillä raivostuttavalta, mutta loppujenlopuksi mielenkiintoiselta. Vaikutti loppujenlopuksi aika samanlaiselta kuin Jed. Sivurooleissa olleet henkilöt taas olivat aika mitäänsanomattomia. Myös Jesse James -koira oli hellyyttävää seurattavaa.

Olisin toivonut kirjaan myös vähän erilaisempaa loppua, olisi ollut edes vähän enemmän romanttinen, kuten odotin sen olevan. Kirjassa jankattiin niin paljon Lulun ja Jedin välejä, ja lopulta ei tapahtunut edes mitään romanttista.

Kirjasta on tehty myös samanniminen elokuva, joka julkaistiin vuonna 2011.

Adlibris. 

Clive Barker - Veren kirjat 1

Julkaisuvuosi: 1989
Sivumäärä: 159
Kustantaja: Jalava
ISBN: 951-9201-87-4




Takakansi kertoo:

Kauhun uuden mestarin, englantilaisen Clive Barkerin huikeat novellit aukovat uusia uria kauhukirjallisuuden kentässä. Veren kirjat 1 kokoelmaan sisältyy viisi pitkää novellua sekä johdanto.

Keskiyön lihajuna on vertahyytävä kertomus New Yorkin metrosta, jossa salaperäine teurastaja tappaa yöjunan matkustajia. Supatus ja Jack on mustanhauska novelli, jossa demoni yrittää järkyttää Jackin henkistä tasapainoa ja samalla pitää kiinni demonien säännöistä. Sianveren blues kertoo koulukotia pelon vallassa pitävästä ihmissyöjäemakosta. Seksiä, kuolemaa ja tähtien loistetta on hillitön tarina haudasta nousevista näyttelijöistä.

Arvostelijan mielipide:

Ensimmäinen novelli Veren kirja alkaa lupaavasti, mutta tapahtumat etenevät niin hurjalla vauhdilla, että se saa kertomuksen menemään ihan päälaelleen. Henkilöt jäävät pimentoon ja novellin juoni menee pilalle. Tästä olisi saanut mielestäni todella hyvän kauhuromaanin, mikäli tapahtumia olisi menty vähän pidemmän kaavan mukaisesti ja selkeämmin.

Keskiyön lihajuna oli mielestäni todella onnistunut novelli. Siinä ei ollut mitään liikaa ja tapahtumat etenivät sulavasti noinkin lyhyessä kertomuksessa. Tekstissä ei jääty säästelemään sen raakuutta, vaan kaikki kuvailtiin hyvinkin yksityiskohtaisesti. Olisin voinut lukea tätä pidempäänkin.

Supatus ja Jack ei ole mikään kauhunovelli, vaan hilpeä kertomus epätoivoisesta demonista, joka yrittää saada Jackin hulluuden partaalle, siinä kuitenkaan onnistumatta. Novelli oli piristävää vaihtelua, vaikkei se päässytkään kunnolla loistamaan missään vaiheessa. Novellissa esiintyi muutama kohta joita en oikein ymmärtänyt, enkä saanut kysymyksiini lainkaan vastausta.

Sianveren blues oli taas vähän erilainen novelli, mitä olen tottunut lukemaan. Ihan hyvä idea, vaikkei ehkä niin hirveän kiinnostava, enimmäkseen kiinnostus lopahti sian alkaessa puhumaan.  Ajoittain novelli oli vähän sekava ja meni yli ymmärryksen, sitä oli myös turhan paljon liioiteltu. Pointsit kuitenkin loppukohtauksesta, jossa päähenkilö ei selviytynytkään, vaan joutui sian ja sikapojan suuhun.

Seksiä, kuolemaa ja tähtien loistetta ei ollut omasta mielestäni mielenkiintoinen, idea oli toki hyvä, mutta toteutus ei niinkään. Alussa tapahtui paljon turhanpäiväisiä asioita, eikä itse juoni saanut kovinkaan paljoa nauttia parrasvaloista, vaan oli pätkittynä siellä täällä tekstin joukossa. Henkilöt olivat myös hieman sekavat, itse sekosin koko ajan että kuka kukin oli.

Kukkuloilla kaupungit -novelli oli taas aika mitäänsanomaton ja idea oli vähän omituinen. Aikamoista pakkopullaa luka tämä, siitä oli myös tehty mielestäni vähän turhan pitkä - liian paljon turhaa tekstiä ja liian vähän itse juonta.

Erin Hunter - Salaisuuksien metsä

Julkaisuvuosi: 2010
Sivumäärä: 298
Kustantaja: Art house
ISBN: 978-951-884-463-4



Takakansi kertoo:

Soturikissaklaanen välit ovat vanhojen reviirikiistojen takia edelleen kireät, ja jotkut soturit käyttäytyvät selittämättömällä tavalla. On vaikea tietää, keneen luottaa ja kenelle olla uskollinen. Samaan aikaan luonnonvoimat näyttävät mahtinsa: ankaran kylmyyden jälkeen sää viimein lämpenee, mutta hiirenkorvan aika tuo mukanaan reviirejä uhkaavan tulvan.

Myrskyklaanin urhea soturi Tulisydän on päättänyt saada selville totuuden klaaninsa entisen varapäällikön Punahännän salaperäisestä kuolemasta. Etsiessään vastauksia hän pääsee sellaisten salaisuuksien jäljille, jotka joidenkuiden mielestä olisi parempi jättää selvittämättä...

Arvostelijan mielipide:

Kirjan juoni meni mielesäni vähän turhankin nopealla tempolla eteenpäin. Hopeavirran kuoleman tapahtumien kuvaus oli ehkä vähän sekava ja kohtaus oli liian nopeasti ohi, Hopeavirran kuolema muutti kuitenkin kirjan juonta loppujen lopuksi aika radikaalisti. Myös Tiikerikynnen petollisuuden paljastuminen oli jotenkin liian nopeasti ohi, sekin on kuitenkin ollut todella suuressa osassa kaikissa lukemissani kolmessa kirjassa, tosin olen aika varma että tästäkin kissasta kuullaan vielä.

Kirjassa oli myös paljon tunteellisia kohtia, kuten juurikin tuo mainitsemani Hopeavirran kuolema, sekä Harmaaraidan päätös lähteä Myrskyklaanista pentujensa kanssa ja liittyä Jokiklaaniin. Myös Rikkohännän kuolema herätti paljon ajatuksia, etenkin se tekijä ja tekotapa.

Jännityksellä odotan mitä seuraavassa kirjassa tapahtuu, varsinkin nyt kun Tulisydän nousi Myrskyklaanin varapäälliköksi ja Harmaaraita ei enää edustakkaan Myrskyklaanin soturien joukkiota.

Adlibris.